ELVI ELJALA

Miksi Elvi hylkäsi lottareppunsa vintille?

Elvi Eljala teki hienon uran yhtenä Suomen ensimmäisistä naisvaratuomareista. Lottahistoriansa hän sen sijaan piilotti reppuun, joka löytyi vasta kauan Elvin kuoleman jälkeen.

Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuonna Elvi Eljalan sukulaiset olivat tyhjentämässä Elvin kesänviettopaikkanaan käyttämää lapsuudenkotia myyntiä varten.

Vintiltä löytyi hylättynä lottareppu, jonka omistustekstin mukaan Elvi Eljala kuului Lotta Svärdin Helsingin piirin 7. paikallisosastoon.

Repusta löytyi muun muassa pienet peltirasialliset teetä ja sokeria, nahkarasvaa, kuluneet ruskeat kengät, lottamerkkejä ja lottapuku ja –lakki sekä valokuva lottapukuisesta Elvistä katsomassa totisena kameraan.

Todennäköisesti reppu oli pakattu kesällä 1944, eikä siihen sen jälkeen oltu kajottu. Sukulaisilleen Elvi saattoi kertoa lapsuudestaan, nuoruudestaan ja työurastaan, mutta lotta-aikoihin hän ei palannut. Miksi hän halusi vaieta taustastaan?

Tässä jutussa
Suomen ensimmäisiä naisjuristeja
Mitä siitä tulee, jos nainen vihkii aviopareja?
Aktiivinen lotta
Lottien tahrittu maine
Arvostus nousi vasta 1990-luvulla

Suomen ensimmäisiä naisjuristeja

Hämeenkyrössä vuonna 1898 syntynyt Elvi Eljala opiskeli ylioppilaaksi päästyään oikeustietieteitä. Opiskeluaikana hän oli mukana perustamassa Naisylioppilaiden Karjala-Seuraa, joka tunnettiin myöhemmin Akateemisten Naisten Karjala-Seurana.

Elvi Eljala sai ensimmäisten naisten joukossa varatuomarin arvon. Ura oli komea: hän toimi muun muassa korkeimman oikeuden ylimääräisenä virkamiehenä ja vuodesta 1958 lähtien Vaasan hovioikeudenneuvoksena. Hän hoiti myös useita luottamustoimia.

Mitä siitä tulee, jos nainen vihkii aviopareja?

Elvi Eljala oli ensimmäisiä naisvaratuomareita, jotka vihkivät hääpareja. Nimimerkki Liisa kommentoi vihkitapahtumaa Suomen nainen –julkaisussa vuonna 1930:

”Toivomme hänen vihkimälleen parille mitä hartaimmin viihtymystä ja onnea! Ensinnäkin siksi, että yhteiskuntaa kunnioittavana aina toivomme joka parille onnea ja menestystä ja pitkää ikää. Mutta tässä tapauksessa vielä lisäksi siitä syystä, että jos tuon parin rupee käymään hullusti, niin kohta tullaan sanomaan: sellaista sen on kun nainen pääsi heidät vihkimään! Ja sitten ei kukaan enää uskalla antaa naisen vihkiä.

Elvi jäi itse perheettömäksi tiettävästi omasta tahdostaan. Kerrotaan, että Elvi oli ollut nuorena hyvin rakastunut ja seurusteli nuorukaisen kanssa. Poika oli kuitenkin kihlannut toisen tytön ja tästä suivaantuneena Elvi oli päättänyt olla ryhtymättä enää romanttisiin suhteisiin. Tämä päätös piti.

Aktiivinen lotta

Kansalaissodan jälkeen valkoisten suojeluskunnat oli muutettu maanpuolustusjärjestöksi. Paikallisten suojeluskuntien avuksi syntyi niitä auttavia naisryhmiä, joista muotoutui Lotta Svärd -yhdistyksiä. Näitä hallinnoimaan perustettiin vuonna 1921 valtakunnallinen Lotta Svärd -järjestö.

Elvi Eljala oli mukana lottatoiminnassa liki alusta alkaen. Hän toimi muonituslottana ainakin Viikissä, Pitäjänmäellä ja Hyrylän kasarmilla.

Elvi Eljala (vas.) mottitalkoissa.

1930-luvulla Elvi Eljala oli Helsingin piirin 7. paikallisosaston puheenjohtaja yhdistyksen juhliessa 10-vuotistaivaltaan. Suomalaisen Normaalilyseon saliin kokoontui 80 juhlavierasta, joukossa myös Lotta Svärdin johtaja Fanny Luukkonen. Näin kertoi Ilta-Sanomat tapahtumasta artikkelissaan.

Sotien aikana Elvi osallistui huoltotoimintaan ja mottitalkoisiin. Hän luennoi Tuusulan lottaopistolla kursseilla ja repusta päätellen Elvi osallistui myös pitemmille lottakomennuksille.

Lottien tahrittu maine

Lotta Svärd –järjestö oli määrätty lakkautettavaksi sodan jälkeen marraskuussa 1944. Sen tilalle perustettiin Suomen Naisten Huoltosäätiö, joka vaihtoi nimensä myöhemmin Lotta Svärd Säätiöksi.

Komennuksen jälkeen lottareppu olisi pitänyt sääntöjen mukaan palauttaa, mutta Elvi Eljala kätki reppunsa vintille. Lotta-ajoistaan hän ei liiemmin puhunut.

Tämä oli varsin yleistä lotille, sillä sodan jälkeen lottien maine oli huono. Osa lotista oli joutunut jättämään työnsä raskauden, aviottoman lapsen tai esimerkiksi sukupuolitautitartunnan vuoksi. Lottien kokonaismäärään suhteutettuna tämä oli kuitenkin hyvin harvinaista.

Pieni joukko oli kuitenkin onnistunut tahraamaan kaikkien lottien arvokkaan työn isänmaan puolesta. Tämän vuoksi monet eivät sodan jälkeen edes halunneet tunnustaa toimineensa lottina.

Arvostus nousi vasta 1990-luvulla

Lottien arvostus nousi vasta vuoden 1991 jälkeen. Finlandia-talossa järjestetyssä Lotta Svärd –järjestön 70-vuotisjuhlassa valtiovalta esitti puolustusministeri Elisabeth Rehnin johdolla ensimmäisen kerran julkiset kiitokset lottien sotavuosina tekemästä tärkeästä työstä. Rehn oli itsekin pikkulottana neulonut sukkia ja lapasia tuntemattomille sotilaille rintamalle.

Hovioikeudenneuvos Elvi Eljala sai Suomen Valkoisen Ruusun ritarimerkin vuonna 1943 ja Suomen Leijonan komentajamerkin vuonna 1964.

Lottien maineen puhdistusta Elvi ei kuitenkaan ennättänyt kokea. Hän kuoli vuonna 1990, vain vuotta ennen Elisabeth Rehn Finlandia-talossa pitämää tärkeää puhetta.

Kuvat: Lottamuseo


Jaa somessa