LOTTA-LUCIA LAINE
Värikkäiden töiden tärkeä viesti
Kuvataiteilija Lotta-Lucia Laineen työt ovat hehkuvien värien ilotulitusta. Teoksista hahmottuu jääkarhuja, ilveksiä, norppia ja muita eläimiä. Taiteilija viestii teoksillaan vahvasti eläinten ja ilmaston puolesta.
Lotta-Lucia Laineen taiteilijauran alku ei ollut kaikkein tavanomaisin.
Turkulaisperheen isä keskittyi suorastaan fanaattisesti taideteosten keräilyyn, eikä häntä muu tuntunut kiinnostavan. Tytär alkoi piirtää saadakseen isältään huomiota ja hyväksyntää. Tarve tulla nähdyksi oli suuri.
Kehujen sijaan isä kuitenkin tyrmäsi tyttärensä piirrokset. Hän otti tältä jopa pensselin ja näytti, miten pitäisi maalata. ”Muista, vapaat vedot”, isä toitotti.
Tytär kapinoi ja keskittyi päinvastaiseen tyyliin. Syntyi pikkutarkkoja ja esittäviä maalauksia.
Myöhemmin Lotta-Lucia Laine oivalsi, ettei isä pahuuttaan hänen töitään haukkunut. Tällä ei vain ollut kykyä sanoittaa kannustusta oikealla tavalla.
Tytön luomisvimmaa ei kuitenkaan saatu lannistettua. Lotta-Lucia Laine tiesi jo varhain, että hänestä tulisi joka tapauksessa taiteilija. Laine valmistui Turun Taideakatemiasta kuvataiteilijaksi vuonna 2020.
Taiteilijan teemana teoksissa kulkee ihmisen toiminnan vaikutus eri eläinlajeihin, niin tuotantoeläimiin, villilajeihin kuin kotieläimiinkin. Eläinrakas hän on ollut aina.
TÄSSÄ JUTUSSA:
Eläinten asialla
Jääkarhuja, norppia, ilveksiä, susia
Taiteella ääni kuuluviin
Eläinten asialla
Pikkutyttönä Laine katsoi olohuoneen lattialla televisiota. Elokuvassa mies potkaisi valkoista koiraa, ja tyttö alkoi itkeä hysteerisesti. Ei auttanut, vaikka äiti vakuutteli, ettei koiraa oikeasti sattunut.
Koiran väkivaltainen kohtelu jäi pyörimään eläinrakkaan tytön mieleen.
Kosketusta villieläimiin hän sai lapsuuden kotipihalta muutaman kilometrin päässä Turun keskustasta. Pihalla käyskenteli hirviä, peuroja tai kettuja. Lintujenkin elämää tuli seurattua aktiivisesti.
Aiheet Laine saattaa napata vaikka uutisista kuten jutusta, jossa kerrottiin riistakameran paljastaneen karhun jääneen pienpetorautoihin kiinni. Rautojen poistamisen sijaan karhu päätettiinkin lopettaa. Mitä se sellainen ”eläintensuojelu” on?
”Otan jostain narusta kiinni, alan käsitellä asiaa ja aihe päätyy teoksiini. Vaikka katsoja ei olisi kiinnostunut eläinten kohtelusta, ilmastonmuutos koskee väistämättä meitä kaikkia. Se on ihmisen pitkän välinpitämättömän toiminnan seuraus, joka vaikuttaa myös eläinlajeihin.”
Jääkarhuja, norppia, ilveksiä, susia
Laine on maalannut pisimpään jääkarhuja, koska ne yhdistetään symbolisesti ilmastonmuutokseen.
”Toisaalta jääkarhu on vaarallinen symboli käyttää, koska siitä tulee helposti tosi naiivi. Tämä luo kuitenkin itselle mielenkiintoisen prosessin, koska en halua töideni olevan lapsellisia.”
Eläinhahmot ovat muotoutuneet taiteilijan käsissä myös keramiikkateoksiksi.
”En voi tehdä suuria akryylitöitä kotonani. Koska hyvä idea voi syntyä vaikka keskellä yötä, keksin keramiikan. Savea on kotona aina saatavilla, ja sitä muovaamalla saan tuntumaa käsiin.”
Savi on materiaalina myös erilaista, koska työt ovat kolmiulotteista.
”Tykkään maalauksissakin keskittyä eläinten ilmeisiin. Niiden saaminen kolmiulotteisiin veistoksiin on kiehtovaa.”
Taiteella ääni kuuluviin
Usein ihmisillä on taipumus välttää vaikeita aiheita. Jos asialla ei ole tarttumapintaa omaan arkeen, se on helppo sivuuttaa.
”Omassa työskentelyprosessissa on kiinnostavaa löytää tapa, jolla saa ihmiset ajattelemaan. Jo se, että saan edes hetkeksi katsojan pohtimaan tärkeää asiaa, on minusta tärkeää. Taide on väline saada äänensä kuuluviin.”
Eläinoikeusjärjestöjen julkaisemat kuvat eläimiin kohdistuneesta kaltoinkohtelusta ja väkivallasta valaisevat Laineen mielestä sitä, mitä suljettujen ovien takana oikeasti tapahtuu. Omissa töissään Laine haluaa kuitenkin ottaa toisenlaisen lähestymistavan.
”Haen eri keinoja käsitellä aihetta: Mikä voisi herättää empatiakykyä? Kauniit asiat ovat helpommin lähestyttäviä. Ehkä sitä kautta katsoja alkaa miettiä, mikä teoksen taustalla on. Hän on jo pehmentynyt eikä torju asiaa, kun se tuodaan nätisti esiin.”
Kuva: Lotta-Lucia Laine, omakuva
Lisää Lotta-Lucia Laineen teoksia