KARI ALAKOSKI
Lasinpuhaltajamestarin työssä näkyy huima kokemus
Vaikka lasitehtaiden uunit sammuivat Riihimäellä liki 30 vuotta sitten, lasiperinne elää kaupungissa yhä. Vanhassa punatiilisessä lasitehtaassa työskentelee useita lasitaiteilijoita, joista Kari Alakoski on taatusti kokenein.
Lasin maailma on tuttua Kari Alakoskelle jo lapsuudesta lähtien. Vanhemmat työskentelivät Iittalan lasitehtaalla, jonne Alakoskikin pääsi 14-vuotiaana kesätöihin.
Pikkupoikana hän saattoi törmätä lasitehtaan käytävillä Tapio Wirkkalaan, Suomen modernin taideteollisuuden johtavaan hahmoon 1950- ja 1960-luvulla.
”Hän oli sellainen isopartainen mies piippu suussa”, Alakoski muistelee.
Poika ei vielä tuolloin tiennyt, että tulisi myöhemmin puhaltamaan Wirkkalan Kantarelleja. Väliin mahtui monta elämäntäyteistä vuotta.
Tässä jutussa:
Lasitehdas ympäristönä
Loputtoman vaikea lasi
Gurujen jäljillä
Se oma juttu
Lasitehdas ympäristönä
Kesätyö lasitehtaalla oli ”vähän tylsää tuotantotyötä” ja Alakoski kaipasi vaihtelua. 16-vuotiaana hän sai tehdä jonkun verran juomalaseja.
Koulusta poika kiiruhti perjantain yövuoroon tai lauantain aamuvuoroon, koska tajusi, että viikonloppuisin on aina joku poissa. Silloin pääsi tuuraajaksi ja tekemään monipuolisemmin erilaisia töitä.
1970-luvulla ei ollut vielä kouluja lasinpuhalluksesta kiinnostuneille, joten Kari Alakoski on itse oppinut lasinpuhaltaja. Iittalasta hän siirtyi Nuutajärven lasitehtaalle avartaakseen maailmankuvaansa.
Loputtoman vaikea lasi
Eteenpäin miestä on vienyt valtava halu kokeilla ja luoda jotain uutta.
”Lasi on materiaalina loputtoman vaikea. Aina on kehitettävää. Se on lisäksi aivan erilainen materiaali kuin mikään muu.”
Ahkeran harjoittelun lisäksi vaaditaan lahjakkuutta.
”Täytyy olla taju ja ymmärrys lasin käyttäytymisestä. Lasinpuhallus vaatii teknistä osaamista, ja se tekee työstä kiehtovaa. Haluan löytää muotoja, joita ei aiemmin ole löydetty”.
Gurujen jäljillä
Iittalan lasitehtaassa työskennellessään Alakoski puhalsi Pro Arte –tuotteita kuten Tapio Wirkkalan Kantarellia ja Timo Sarpanevan Orkideaa.
”Kaikki lähtee piirroksesta ja muotista, mihin alkumuoto puhalletaan. Siitä teos sitten muotoillaan. Kantarellin kaarrokset tuo työhön haastetta. Sarpanevan Orkideassa puolestaan vaikeinta on kuplan tekeminen.”
Timo Sarpanevan Alakoski muistaa ”joviaalina tyyppinä”, joka hallitsi markkinoinnin. Alakoski kertoo kuulleensa vanhemmalta puhaltajalta tarinan Sarpanevasta.
”Orkideaa puhaltanut vanhempi puhaltaja ei ollut tyytyväinen työnsä jälkeen. Jokin siinä tökki, mutta hän ei keksinyt mikä. Hän pyysi apua ohi kulkeneelta Sarpanevalta. Tämä tutki teosta ja sanoi, että ”Mehän ei ketään kumarreta”. Teos oli siis pikkaisen liian kaareva.”
Alakoski kertoo oppineensa paljon muiden töitä puhaltamalla ja kokeilemalla rohkeasti aina jotain uutta. Tärkeitä oppimisen etappeja ovat olleet myös italialaisten mestaripuhaltajien käynnit Nuutajärvellä.
”Silloin näki, että maailmalla tehdään muutakin kuin Aalto-vaasia.”
Alakosken lasitaiteessa onkin nähtävissä vaikutteita italialaisesta lasitaiteesta ja sen eri tekotavoista.
Se oma juttu
Kari Alakoski työskentelee Mafka & Alakoskessa yhdessä lasitaiteilija Marja Hepo-ahon kanssa. Studiossa tehdään sarjoja, kuten Vihma-sarjaa tai Talvi-laseja.
Mutta parasta on, kun on hetki aikaa tehdä ihan omia taideteoksia. Kari Alakoskia puhaltaa vaikka lumoavan kauniin Twist-teoksen, jossa puhtaan lasin sisällä leijuu hämmästyttäviä ilmakierteitä. Siihen ei taida Suomessa kukaan muu pystyä.
