Hjalmar Linder

MUSTION LINNANHERRAN ELÄMÄ OLI VÄRIKÄS MUTTA LOPPU SYNKKÄ

Hjalmar Linderin (1862–1921) aikana Mustion linna eli kukoistusaikaansa. Kamariherra, varatuomari ja suurmaanomistaja Linderiä sanottiin 1900-luvun alkupuoliskolla Suomen rikkaimmaksi mieheksi.

Aatelissukuun syntynyt Linder opiskeli ensin lakia, mutta päätyi kuitenkin liikemieheksi. Hän toimi intuitiivisesti eikä pelännyt ottaa riskejä. Suurpiirteisenä ja lämminsydämisenä pidetty mies oli aina valmis auttamaan muita.

Edistyksellinen pohatta

Vuonna 1906 Hjalmar Linder perusti Lohjan selluloosatehtaan ja oli työnantajana reilu ja edistyksellinen. Hän otti esimerkiksi käyttöön 8-tuntisen työpäivän, tarjosi työntekijöille maksuttomat lääkkeet ja sairausloman palkan jo ennen kuin laki sitä vaati.

Selluloosatehtaan lisäksi Linder omisti muun muassa Mustion ja Kytäjän kartanot, kaksi puuhiomoa, Högforsin tehtaat ja Rautakosken ruukin sekä useita sahoja. Parhaimmillaan alaisia oli 5 000 ja maata 64 000 hehtaaria. Mustion linnanherraksi hän oli päätynyt isänsä serkun testamentattua linnan suosikkisukulaiselleen.

Hillittömiä juhlia ja ulkomaanmatkoja

Suomen rikkaimmaksi tituleerattu mies ei pihtaillut raha-asioissa vaan vietti ylellisestä elämää. Juhlissa virtasi samppanja ja vieraita hemmoteltiin Ranskasta tilatuilla kulinaristisilla herkuilla ja viineillä.

Loistokkaissa juhlissa nähtiin vieraina muun muassa Jean Sibelius ja taiteilija Louis Sparre. Hämmennystä mies herätti hankkimalla yhden Suomen ensimmäisistä autoista.

Hjalmar harrasti metsästystä ja teki hulppeita ulkomaanmatkoja muun muassa Egyptiin, Intiaan ja Uralille. Täyttäessään 50 vuotta antelias Linder vei suuren juhlaseurueen junalla Kaukasiaan.

Kuin hän olisi ollut koko elämänsä matkoilla – matkalla aina johonkin. Sosiaalisesta elämästä huolimatta Linder oli pohjimmiltaan yksinäinen ja luonteeltaan sulkeutunut. Hän ei paljastanut sisintään muille, vaikka maailmanmiehenä ja kosmopoliittina pidetyllä Linderillä oli hyvin laaja tuttavapiiri.

Lyhyt avioliitto SoPHie Mannerheimin kanssa

Hjalmarin ensimmäinen ja ainut avioliitto sai alkunsa hänen tätinsä Aurora Karamzinin kotona Helsingin Hakaniemen huvilalla. Siellä vakavasti sairaan Auroran luona vieraili myös Sophie Mannerheim, Linderin ystävän C. G. E. Mannerheimin sisar. Sekä Hjalmar että Sophie olivat jo reippaasti yli kolmekymppisiä.

Piintyneen poikamiehen ja omille tavoilleen tottuneen vanhanpiian kihlaus ja avioliitto herättivät paljon hämmennystä. Pariskunta muutti Lohjalle Laakspohjan kartanoon, mutta Sophie ei sinne sopeutunut eikä hän välittänyt seurapiireistäkään.

Lapseton liitto kesti vain kolme vuotta. Sophie lähti Lontooseen opiskelemaan sairaanhoitajaksi ja Hjalmar asettui Mustion linnaan. Myös Sophielle liitto jäi ainoaksi.

”Jo verilöyly riittää!”

Kansalaissodan vuosi 1918 oli hyvin kohtalokas Hjalmar Linderille. Hän kirjoitti Suomenlinnan vankileirillä käytyään Hufvudstadsbladetin yleisöosastokirjoituksen, jonka mukaan ”punaista hulluutta on maassamme totisesti seurannut valkoinen terrori”. Linder vaati punavankien joukkoteloitusten lopettamista, vankileirien sulkemista ja vankien armahtamista.

Teko oli humaani mutta liikemiehelle järjetön. Maanpetturiksi parjattu Linder sai jopa tappouhkauksia. Hän joutui myymään miltei koko omaisuutensa ja muuttamaan maanpakoon.

Ensin Linder muutti Ruotsiin ja sieltä verosotkujen vuoksi Algeriaan.

Elämän rujo loppu

Kesällä 1921 Hjalmar Linder oli matkalla Pariisiin, kun poliisi pysäytti hänet Marseillessa. Matkatavaroihin kuuluneet kaksi autoa ja suuret vaatematkalaukut takavarikoitiin velkojien vaatimuksesta.

Hjalmar Linder tajusi valtavan omaisuutensa haihtuneen kolmessa vuodessa taivaan tuuliin. Taiteen ja nautintojen aika olisi nyt ohi.

Ihmissuhteet ja vaikutusvalta olivat perustuneet vain rahaan. Kun sitä ei enää ollut, jäljelle ei ollut jäänyt juuri mitään. Loppuun saakka Linderille olivat pysyneet uskollisina vain kamaripalvelija sekä kaksi koiraa, Miss ja Pitt.

Hjalmar ei enää kestänyt tilannettaan. Hän lähetti kamaripalvelijansa ja koiransa Pariisiin ja sulkeutui hotellihuoneeseensa kirjoittamaan jäähyväiskirjeitä.

Sitten hän meni kylpyammeeseen ja viilsi valtimonsa auki.

Helsingin Hietaniemen hautausmaalla järjestetyissä hautajaisissa oli mukana myös ex-puoliso Sophie Mannerheim. Hänen kerrotaan heittäneen hautaan vaaleanpunaisia ruusuja.

Kuvat: Museovirasto ja Mustion linna

Lähde: Esa Koskinen: Kullalla kirjailtu elämä. Kamariherra Hjalmar Linder 1862–1921 (2005).

Lue tarina siitä, miten Hjalmar Linder osti Suomen tiettävästi ainoan Rembrandtin.